Joskus suunnitelmat ja tilanne muuttuvat pikaisesti (oli kyse sitten elämästä tai Airbnb-vuokrauksesta) ja tällöin sopeutuminen sekä uuteen tilanteeseen mukautuminen on enemmän kuin tarpeen.
Sain tästä annoksen omakohtaisia kokemuksia viimeisen parin päivän aikana.
Vielä keskiviikkoiltana istuin rannalla shortsit jalassa auringonlaskua ihaillen tarkoituksenani viettää seuraavat pari kuukautta ulkomailla.
(Varsinkin, kun olimme jo aiemmin irtisanoneet kotimme Suomessa. Lisäksi kaikki tulevien kuukausien puhujankeikkani peruutettiin, jolloin fyysinen läsnäolo Suomessa ei ollut enää tarpeen.)
Torstaina löysin itseni kuitenkin aloittamasta parin vuorokauden mittaista matkustusta, yöpymästä lentokentän penkillä jatkolentoa odotellen (oli onneksi keskivertoa rauhallisempaa ?) ja lopulta istumassa valtion tarjoamassa karanteenibussissa.
Karanteenibussista käsin vuokrasin lennosta viime kesänä hetkellisesti vuokrakäytössäni olleen mökin uudelleen seuraavan kuukauden ajaksi karanteenitilaksi.
Herätessäni Suomessa tänään aamulla huomasin ilokseni, että rauhallisuuden ja onnellisuuden pystyi löytämään yhtä hyvin molemmista paikoista – vaikka etäisyyttä on välissä lähes 10 000 km.
Lisäksi viime viikkoina on ollut hienoa yllättyä ihmisten vilpittömästi solidaarisuudesta ja auttamishalusta maasta tai maanosasta huolimatta.
Omat tunnetilat eivät siis löydy tietystä paikasta tai ulkoisista olosuhteista, vaan sisältä itsestä. Edes poikkeuksellisina aikoina.
Tämän yksinkertaisen oivalluksen sisäistäminen voi muuttaa paitsi sen miltä sinusta tuntuu, myös sen mitä ympärilläsi tapahtuu.
Aurinkoista ja iloista viikonlopun jatkoa kaikille lukijoille paikastasi ja sijainnistasi riippumatta! ☀️
